Elämänpolku ja henkisyys

Elämänpolku

Kun pohtii omaa elämäntilannettaan, huomaa usein vähän jälkiviisaan tuntuisena, miten omat valinnat ovat johtaneet tähän tilanteeseen tai näihin seurauksiin, joiden keskellä elämässä on juuri nyt. Tämän oivaltaminen voi kehittää huomiokykyä sekä auttaa ymmärtämään sen, miten ajatukset, teot tai tekemättä jättämiset vaikuttavat elämään huomenna, kuukauden kuluttua tai 10 vuoden kuluttua. Oivaltamisen ja huomiokyvyn lisääntyminen auttavat tekemään päätöksiä ja valintoja niin, että oma elämänpolku asettuu muiden kanssakulkijoiden polkujen rinnalle ilman suurempia ponnisteluja. Elämä sujuu, hyvin menee, ollaan nosteessa, elämän ihanassa virrassa, flow’ssa.

Edellä kuvattu voisi olla ihanne elämästä, mutta se voi hyvinkin olla totta monelle meistä. Toinen vaihtoehto on, että emme voi tai halua nähdä asioita omien tekojemme seurauksena, vaan syytämme tilanteista ja asioista muita ulkopuolellamme olevia. Tämä polku on haastavampi, kivuliaampi ja se luo matkanvarrella kitkaa kaiken kohtaamansa kanssa. Se sattuu, tuntuu pahalta, masentaa, uuvuttaa ja sairastuttaa.

Henkisyys

on osa ihmisen olemusta. Olemme kokonaisuus koostuen fyysisestä kehosta, tunteiden ja mielen toiminnoista sekä hengestä, jota voi nimittää tässä tietoisuudeksi, korkeimman elämän ilmentymäksi meissä. Tämä tietoisuus yhdistää kehon, tunteet ja mielen toiminnat ja ulottuu niiden sisäpuolelle, ulkopuolelle ja niiden taakse, se lävistää kaiken olevaisen. Henkisyys voidaan kokea eri tavoin riippuen kasvuympäristön antamista valmiuksista. Kaikki kokemukset tästä henkisyyden tilasta ovat oikeita, juuri tähän nimenomaiseen elämään ja elämän tilanteeseen sopivia. Elämä asettaa haasteet ja tietoisuus, henkisyyden laatu, lisääntyy ja kehittyy haasteiden läpi kulkiessa, elämä opettaa, kasvattaa henkisyyttä, tietoisuutta meissä. Henkisyys näkyy ihmisessä mm. eettisyytenä, oikeudenmukaisuutena, hyvinä tekoina, myötätuntona ja rakkautena.

Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa elämänpolku, henkinen tiensä. Joskus ollaan hukassa itsessä ja tienhaarassa ei osaakaan tehdä valintaa, silloin voi turvautua eri menetelmien tuomaan apuun. Erilaiset henkiset suuntaukset ja opit voivat auttaa löytämään itsensä jälleen ja kirkastaa päämäärät elämässä. Muistetaan toki, että opit ja menetelmät ovat kuin työkaluja oman elämän rakentamiseen, eivät itsetarkoitus. Niiden ei tule antaa hallita elämää, ne voivat vain palvella oman itsensä löytämisessä.

Minä olen se joka minä olen.